1. Iskusävelmä

sinä olet minun sydämeni
sinä olet ruumiini
olet jokeni alkulähde
ja virtani levon meri

sinä olet minun kevääni
ja sinä olet minun aurinkoni
sinä kannat aamua
ja koristelet yöni

katso mihin kuljet
varo askeleitasi
mihin lasket jalkasi
kukat puhkeaa

sinä
tiedät
mitä
minä
tahdon
se murskaa kätesi ja
jalkojesi luita kalvaa
rusentaa toivon, valaa
jalot mietteet lyijyyn

sinä olet minun miekkani
ja sormukseni sinetti
olet pyhä kirjani
ja lanteiden viileä laulu

sinä olet tahtoni
ja sinä olet kappelini
sinä olet hautani
ja elävä rakkauden veri

varo mitä sanot
sido kielenkantasi
mihin puhut sanasi
ei niitä unohda koskaan

2. Surunmurhaaja

kasvoilla kirjaimia
käsivarsilla sanoja
sydämissä lämmintä verta
poskilla surunauhoja
puhutaan kuin pakkaselle
puhutaan pohjatuulelle
joka suurena valtatienä
nousee meidän väliimme

ja kirjan nimi joka vapauttaa
ei oo kirjoitettu kirjaimilla

surunmurhaaja -
mahtuisitko tähän
tulisitko tänne asti
tietäisit kulkeneesi
liian pitkän
liian pitkän matkan

kuin lintu lepäämässä
vaikka joka oksa horjuu
kuin kala ennen koskea
tietämättä, taitamatta
epäilysten kirkkotarha
kasvaa piikkipensastaan
kun aika tuskan jälkeen
jatkaa outoa kulkuaan

silloin
hiihän hirven
hiihän hiien
hiihän taivosen hipiän
hiihän hirven
hiihän hiien
hiihän huomisen häpiän

3. Vainajala

näytä tietä temppeliin
ihosi savuten kosteaan ilmaan
temppelihin kultaisehen
kultaihosi hopeailmaan

sillan alla villi kuu
virtaa hopeaisessa peilissään
villi kuinen kultaotsa
vihtoo vaskivirran alla

aivojen unisilmukoissa
neidon otsapalmikoissa
käytävihin hiljaisihin
hiilenmustiin onkaloihin
salaiseen palatsihin -

putosin ja katosin
ja kuljin kylmän kylän läpi
suljettujen ovien
ja peitettyjen ikkunoiden
hiljaista harmaata tietä
ohi kaiken elävän
siihen ohueen sumuun
joka kiertää ympär'
laidunmaiden

unohdin ja samosin
kohti kohtalon valkeaa kukkaa
joka vasten virran viertä
niin hentona kohoaa

mitä tarkoitat näillä sanoilla
mihin tahdot viedä minua
sinisuonen siltaa syvälle
vihkitupaan vainajalaan

aivojen unisilmukoissa
immen otsapalmikoissa
olet kuu, se oletkin
mikä vaihtuu ja vähenee
laittaa vetemme liikkeeseen

4. Vierasta viljaa

entä nyt, kun iskee
ukonvaaja taivaanrannan taa
entä nyt, kun kasvaa
viljapelto vierasta viljaa
se katsoo maasta kasvoin kivisin
...kun alkaa sataa
siniseltä taivaalta
...kun laskee kevätpuro
väärään vuodenaikaan
vettyneelle maalle,
pettyneelle maalle

ja laulut huutaa ulvoo
niinkuin tuli salamoi
laulut aukoo suutaan
eikä aamu tulla voi

entä nyt, kun löydät
sydämesi tyhjän vieraasta vuoteesta
entä nyt, kun vaunu
valjaaton jää yksin seisomaan
vettyneelle maalle,
pettyneelle maalle

...ihmisten ja enkelten
kielin
soi helisevä vaski
vaan ei sillä ole uskoa
ihmisten ja enkelten kielin
soi kilisevä kulkunen
vaan ei sillä ole rakkautta...

5. Ei yksikään

mistä ne lauloivat
mistä ne kertoivat
varastivat yösi
ja varastivat päiväsi

joskus tunsin kasvosi
joskus soitin kieliäsi
joskus ehkä puhuin

sanoja ikuisuudesta
yön aavat notkuu märkää
valevirstat väsyttää

kuka ihmisten kuningas
on tunteidensa valtias
kuka viisauden rakastaja
rakkautensa ruhtinas

hymysi murtuivat
kätesi hento herkesi
päivät meni sijoiltaan
yöt raapi ikkunaa

jos uskalsi kuunnella
kuuli pimeän puhetta
joka ei kuiskinut enää
lohdun sanoja

silmän veitsi terävämpi
sylin ahjo syvempi

kuka liitonrakentaja
on uskonsa ylipappi
kuka taivaanliitäjä
taivaankannen tappi

6. Taivaan lapset

nietos ovenkamanalla
lakeudella lieto tuuli
taivaankatto kaiken yllä
tulivasara, leijonankita

nelisilmä, siipipyörä
viikatteen vino varjo
lapsipolo lattialla
tulivasara, leijonankita

niin ovat laulut meiltä menneet

taivaan lapset
repeilleet kuin pilvet
pienillä haavoilla
taivaan lapset
keskeltä halki
taivaan lapset
eksyksissään

äidinkatseen ääriviiva
kasteen noro notkossansa
nila, jälsi, orvaskesi
tulivasara, leijonankita

uni unen kainalossa
haave haaveen häpykolossa
jyvä vehnävakkasessa
tulivasara, leijonankita
niin ovat laulut meiltä menneet

7. Sillanrakentaja

kävelinkö turhaan ne kilometrit
jotka mielessäni teitäs vaelsin
ja odotinko tyhjää kun siltaa etsin
joka johtais yli kuilun syöverin
kuitenkin

tahdoin vapautta, kauneuden nälän
vaan löysin hallan kohmettaman maan
se välillämme aukee ja siihen eksyy
kun mielet koettaa sanoin kurkottaa
toisiaan

on sillanrakentaja levottomuus mielen
kun ikuisesti virtaa päivänvalo pois
on sillanrakentaja lumovoima kielen
ja sillan yli kulkee lupaus jos vain voi
- se on mahdoton

nyt päivänvalo haipuu, saa luvan kaipuu
se tähti joka kiertää tähteään
kun etsii kirkkautta
ja löytääkin vain öiden ikävää
pimeää

8. Laulu palavasta linnusta

kuule neiti kutsua kuun
liinalintu laulua yön
päivänä pilvettömänä
yösyännä yöttömänä

kosken kuulet korvillasi
silmillä näät sinivirran
joen suuren joutuvaisen
vuoksen liettä lämpimämmän

laitan loitsun pääsi päälle
kutsuhuudon kupeellesi
siivet salamielellesi
henkikultani harteilles

laula lintu lakeuesta
tulitiira tunturista
virranvuosta vaskilintu
talitintti taiosta työn

laulultasi jou'u tähän
tinarinta tiikeröinen
päivämarja yöomena
kultaposki kesän lauha

9. Eufrat

siihen me pysähdyimme
suuren joen rantaan
siihen jäimme, katselimme
rakensimme kaupungin
auringossa poltetuin tiilin
jalokiven Eufratin rantaan
lähelle paratiisia
kaupungin kuninkaan hallita
minä olin unohtanut sen

10. Kirjeitä paratiisista

unistani muistanko kasvot
hiustesi keskellä hehkuvat
ilon surun suuressa vuossa
kuin yöstä nousevan auringon

kielen tapaan värähtävät
puut yksin metsässään
niihin hirtetyistä jää
jokainen vaille itkijää

että meille jäisi päiviemme
määrä täytenä
että hämärän päässä
pilkottaisi ikkunasta valkea

kaita polku paratiisiin
kulkee läpi painajaisten
hirviöitten, kummajaisten
kauppasaksavainolaisten
tornia ei ajatuksistaan saa
ei ajatuksistaan tornia
ja polku paratiisiin
- vähiin käy se tie

se on tarina luomisesta
ikuisesta huomisesta
eilen eletyn onnen muisto
pakeneva nykyisyys

ja kun lapsi syntyy
se syö meitä elävältä
syö meitä sisältä kunnes
olemme vanhemmat

korkea kesän päivä
horisontti ääretön
haukan lento taivaan sineen
ihmeelliseen, uhkaavaan

missä pölyisillä valtateillä
viestinviejät vaeltaa
auringossa ahavoituu
airueitten olkapäät

11. Arkangeli

siinä unessa valvoin
ja minulla oli hopeinen haarniska
seisoin varjona vuorella
auringon kirkkaus otsallani

ja maa oli uusi ja valmis

siinä unessa lensin
haukkana lumisten vuorien ylitse
sydän tulvillaan kipua
jota juuri hylätty tuntee

ja maa oli vanha ja hauras

kivihuoneen lattialla
istuu nuori Aleksandra
keinuu hiljaa ees ja taas
suojaa käsin lintuaan
minä sanoin heille
tulkaa myöhemmin jos ollenkaan
minä sanoin heille
mitä kohta tulee olemaan

siinä unessa itkin
poltin maahan kaupungin
kuten minun käskettiin
kuten mittani määrää

ja maa oli uusi ja valmis

siinä unessa heräsin
näin luojani kasvoista kasvoihin
enkä laulanut enää
en enää nostanut päätäni

ja maa oli vanha ja hauras

suruhuoneen seinustalla
pölyttyvät kuvat nukkuu
katsoo hiljaa uniaan
muistamatta rakkaitaan
hän nousee päivemmällä
sukii käsin hiuksiaan
hän nousee päivemmällä
unohtamaan haamujaan

12. Vanha talvitie

talvi tulee taas
sytyttää taivaanvalot
kietoo käärinliinaansa
polttaa ihon kylmyydellään
hymyilee tuulin viisain

talvi joka on lempeämpi
kuin kesä konsanaan
talvi huokailee tarinaa
jolla ei ole enää kertojaa

menen nukkumaan ja toivon
etten enää koskaan herää
kevätpäivään raastavaan

muoto uinuu taas
pehmeissä vaatteissaan
ei tarvi odottaa
ottaa osaa kantaa kortta

jos puro virtaa hiljaa
kylmyydessä kirkkaudessa
vieraiden tähtien alla
laulaen surujaan

minä tulen illansuussa
isken tulta kaminaan
istun pitkään lattioita
tuijottelen talviteille

© A. W. Yrjänä