1. Valoruumis

Orion!
Sinä olet meidän veremme
Orion!
Meidän nimemme salainen

Taakse jäävät
seudut tunnetut
äänet viisaat
polut kuljetut

Rajat/kielen
rajat/mielen
aistien/rajat
rajat/lukujen

On pyhä sana vittu
ei turhaan lausuta
on pyhä sana vittu
ja surunauhoissa
on ohjeet kirjoitettu
ja muistiin painettu
on ruhjeet kaunisteltu
ja taiat tosia
on lapsen nimi tieto
se piilotettu on
ja tähden valo mustaa
se unohdettu on
ja nimellä on kasvo
sen ääni äänetön
on kädet pimeydellä
ne kourii vaatien

Kaipaan niin suudelmaa
lopullista, taitavaa
kaipaan niin aikaa kun
tyhjenen, hupenen
sylissä kauneuden
sylissä totuuden
sylissä tyhjyyden
sylissä autuuden

Yöllä olet valoruumis
keskeneräinen ja hento
yöllä olet valoruumis
soinnut korvaan käpertyy

2. Etuvartio

Haudataanko meidät näiden rikkauksien kanssa
prosessoiko aika meitä silkkihansikkain
ketään ei voi puhutella, mistään oikeutta kysellä
ketä kohta kivitetään paholaisena

Pidä mua joskus hiljaa olkapäästä kii
hetkinä joita rukoilin, ettei koskaan tulisi
puhalla lohdun aihioita särkyneeseen korvaani
huojuvien päiväin mykkäin sekaan puhu sydäntä

Valehtelijoiden maailmassa
valehtelija on kuningas
itsepetoksen maailmassa
jokainen on valtias

Hiivitäänkö voittajien puolelle kun ehditään
ennen kuin ne ajaa kaikki uudistukset läpi
tilataanko lehdet kaikki, yhdistyksiin rynnitään
esirippu kiitos, musiikki on lopussa: assupol no ikkiisum

Laula mulle tuulen äänin tuivertelevin
kanna mua sylissäsi muu kun kaikki pettää
kuiski mulle siirto jolla voimattomuus kampitetaan
tyhjyydessä olemattomuudellasi lohduta

3. En tahdo nähdä enää yhtään alastonta

Raahustanut olen monia päiviä
kädessä puristanut märkää sydäntä
valehdellut, lyönyt, pettänyt ja kironnut
ja siksi ihan puhdas oon

Kuristanut olen monia käärmeitä
lyönyt pataan aina uusia myrkkyjä
susilauman kanssa lihaan iskenyt
ja siksi ihan puhdas oon

Olen polvillani elämän edessä
pellon, kaupungin ja metsän välissä
olen lopussa kuin kirja hylätty
ja siksi sinut haluan

Kohta nousee uusi kuu
ja silloin maailma paljastuu
jonka valoon valkeaan
me yhdessä ulvotaan
kohta löytyy määränpää
ja rankoina me levätään
alla lihan liekkien
on surullista niin

En tahdo nähdä enää yhtään alastonta
en tahdo nähdä enää yhtään kuollutta

On aina ylhäällä kuin alhaalla
ja kivi hylätty on ainoa perusta
sinä olet se, sinä olet se joka näkemisen tuo maailmaan
joka näkemisen tuo maailmaan

Neliöi ympyrä tai kuole pois
elä kysymyksen kanssa koko ikäsi
taistele ainoastaan antautuaksesi
suuren voiton hetkellä

Sirpaleina lattiallasi
riekaleina komerossasi
pisarana huulillasi
olen sinun ruumiisi

Kohta nousee uusi kuu
kohta maailma paljastuu

4. Luotisuora

Et viihdy maailmassa
tahtoisit niin paremmassa
viettää elämäsi päivät
syvän, kostean

Painat, pusket, ponnistelet
paremmaksi tehdäksesi
väärin ymmärtää ne työsi
nauraa sulle, irvistää

Ei oo pienempää
ei oo rumempaa

Alla pilvien
kautta vaistojen
löydät sydämen
pettäisitkö sen
kuinka testataan
määrä voimien
kuinka sanotaan
kestänyt mä en

Kaipaat taistelua
jossa toteutuisi elämäsi
kaipaat vaikka valheen syliin
lohdun jos se tuo

Säännöt eivät päde täällä
silmät täynnä ihmislihaa
nuoruutesi ohjaamana
syöksyt tuntemattomaan

Ei oo suurempaa
ei oo kauniimpaa

Tahdot laulaa taistelulauluja
tahdot ettei rakkautesi väsy
kesken tehtävänsä loppumattomaan
tahdot taivaan sisään hengittää
tahdot että päättyy edes yksi päivä
paremmin kuin edellinen jokainen

5. Nrsisti

Olen vankina tässä kaupungissa
joka vankilaksi rakennettiin
valvoa ja rangaista täytyy
niitä, jotka ei suostu kahleisiin

Olen vankina ihmisen kehossa
sitä täytyy loputta raiskata
rääkätä, alistaa, silpoa
värssyin ja mutterein tuunata

Kun katson kasvojani
ne on kuivunutta nahkaa
kun etsin silmiäni
tuon graniittisen naaman keskeltä:

Alan kuvitella, alan käsittää
ei kaiken loppu ole kaukana

Muistot vyöryy ylitsesi
silmättömät lapset ajan
käsissänsä kanniskellen
rakkaittesi nimiä
tuota petit, tuota löit
tuon ajoit luotasi pilkaten
tuolle annoit sydämesi
hän heitti sen pois inhoten

Tämä maailma annettu:
usko muuta oot mielisairas
sievästi viihdy siinä
meet ensi jaksossa helvettiin

Katson käsiäni ne on muumion kädet
tungen kurkkuuni mitä vaan
ja kieli maistuu paskalta suussa
olen hävinnyt tämänkin taistelun

6. Kusimyrsky

Risteyksessä odottelen paholaista saapuvaa
istun siinä harmaantuen, kukaan ei tule vaatimaan
tosissaan ja kaikkeen valmiina, maailmasta luopuneena
aistimusten taakasta niin tiukkaan sovitellusta

Viimein kun jo melkein luovun astuu hämärästä hahmo
joka voisi olla nainen, joka voisi olla mies
nostaa käden huulillensa halkeilleille, kuiville
kuiskaa että kaikki kuulee, silmiin katsoo jokaista

Tule minun luokseni, tule minun kanssani
valu minun päälleni, loista minun silmiini

Ota neuvoa enkeliltä, koskaan et tajua vastausta
ota neuvoa enkeliltä, koskaan et tajua vastausta

Hiipuu tuulet, joet pysähtyy, ihoon syöpyy kirjoitusta
raakuuksia lakikirjoista, sopimuksia lihassa
lakkaa uskomasta sanoihin, lakkaa uskomasta aisteihin
lakkaa uskomasta muistoihin, lakkaa uskomasta ääniin!

Tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty
tänne missä valokaan ei koskaan kulje mielellään
kun se tumma ilmanhenki astuu alas taivaan teiltä
etsii tiedolleen tukea, seuraa kysymyksen tuoksua

Ilman hapertama putki loivaan kulkee seinänviertä
alas tummaa käytävää, valon harmaan läikittämää
kantaa ääntä vaikertavaa rohtuneessa nielussaan
aika kasvaa, hetki vääntyy, häipyy huoneen oven taa

Istuu patsas miehen muotoinen, maksoittuneen veren värjäämä
pultattuna tuoliin rautaiseen, vihittynä hetken kauneuteen
kasvoilla ei enää ilmettä, sydämessä tilkka verta
käsi kuiva, huulet rohtuneet, side tiukka silmillään

Tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty
ja tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty

Luota lukuun, itseesi ja pyhään geometriaan

7. Rikkisuudeltu

Nainen makaa yksin vuoteellaan
peitto turvanaan
ääriviivat vartalonsa piirtää
kuvaan seinään valkeaan
siinä näkee hiekkadyynin
jota karavaani vaeltaa
keidasta se janoaa
vaan keidasta ei löydy päältä maan

Sydäntä ei kierrättää voi
siinä liikaa mustaa on
sydäntä ei kierrättää voi
se on miltei loppuunkulunut

Vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki

Mies on yksin huoneessaan
tyhjä lasi kourassaan
puhunut on henki pullon
kertonut niin monta tarinaa
aina samat, aina lohdulliset
ovat neuvot viisaamman
lisää niitä janoaa
vaan lisää ei nyt löydy päältä maan

Sydäntä ei kierrättää voi
siinä iso reikä on
sydäntä ei kierrättää voi
se puhki on palanut

Enkä mä tiedä sitä missä mun kotini on

8. Me tulemme kaikkialta

Niilin lähteet on taivaissa
näin lausuu mulle hahmo sakaalinpäinen
ja kun mä herään joltain rannalta
ei mulla ole enää sielua

Se kurja pudonnut on huulilta
mustilta, halkeilleilta, kuivilta
se valunut on virran pyörteeseen
on pingotettu paulaan ikuiseen

Me tulemme kaikkialta
niin kuin tumma kaivon peili
valo tähtitaivaan yllä
kielen alla kolikko
me tulemme kaikkialta
hyljeksityn hengen varjoina
veren viisaan virran alta
valonsäikeinä

Pysähdyn jos kuolen
kuolen jos pysähdyn
kumpaakaan ei mulle salli
kohtaloni kitsas
joka raahaa syvemmälle
lihan tumman ryteikköön
metsään selkärankapuitten
eksyneitten hullujen

Ihmiset piikkipensaan piikkejä
ne kulkiessa raapii silmät verille
ja pesii korviin kuten syöpäläiset riettaat
silmittömät valehtelee huvikseen

Tuo sinut tänne kieli muinainen
tulokset kiisteltyjen mittausten
tarinat joiden kaiku hiljainen
muistetaan perusteella tarujen

Ne iskee mustaan maahan
sateen runteleman reitin
seuraan sitä luokse
lopullisen päivänseisauksen

9. Jyrsijä

Rukous enää taida riittää elämää, ei pelastamaan
uomille kohtuullisille, rikkumattomille tein

Viime hetken muinaisvalon, jonka esiin puristamme
koittaa kohta, laittaa lopun hulluudelle suurelle

Jyrsijä vielä jyrsii vaan!

Koneet vielä hetken lentää, hetken taivaan omistaa
kulta vielä kerran kiiltää, vielä hetken houkuttaa

Oottaa laivat satamissa iltaruskon laulua
se ei ole pieni laulu, se on vaivan kokoinen

Taivas tietää, taivas tietää - ei henget puhu ihmiskieltä

10. Seitsentahokas

Viimein tulet aavikon laitaan
tänne, missä kartta ei päde
tänne, missä neuvot ei auta
on sisälläsi tuulista

Tyhjä kyltti nuolen suuntaan
näyttää tietöntä taivalta
edessä puolen elämän määrä
matkaa hiekan kiusaamaa

Ja tämä on lupaus
mitään et mukaasi ota
ja tämä on uhkaus
mihin menet, sillä oot
mitä ikinä pakenet
se odottaa sinua siellä
mitä ikinä haluat
se muuttaa muotoaan

Puutarha hiljainen, hylätty
ei suljettu vaan unohdettu
ei lukittu vaan kadotettu
tuhkan peittämin lehdin
keskellään lampi ja puu
musta lampi, punainen suu
sen marjoista on lunnaat
suunnattomat maksettu

Istut siellä syksyn tullen
sylissäsi jonkun ruumis
mykkä niinkuin tulevaisuus
hiljainen kuin syntymä

Patsaaksi on kuivuttava
kuvaksi itsestään
jonka päähän seppelettä
sovitella voivat
patsaan sisällä on kello
hento, tiukkaan viritetty
kun se kerran liikahtaa
se puhkoo sydämen

Silloin tulet aavikon laitaan
tänne, missä kartta ei päde
tänne, missä neuvot ei auta
on sisälläsi tuulista

© A. W. Yrjänä