1. Sateenkaaren pää

Rakastaako joku jossain nytkin toista oikeasti
luovuttaako elämänsä korkeamman edessä ja
vaeltaako joku jossain pyhin meidän edeltämme
käskyjä on kymmenellä kerrottuna kymmenen
kymmenellä kerrottuna aina vielä kymmenen

Älä näe mitään
älä kuule mitään
älä tunne mitään
älä kysy

yritä koskea taivasta siksi
ettei taivasta oo

Jossain silmä umpeenmuurautunut aamuun aukeaa
takkuinen ja kouristunut huuto henkitorven musertaa
ota käsiisi nämä haavat ja silmiisi tyhjä katse, se sanoo
jos mitä olen väärää tehnyt sen tulet väärää tekemään
kun seisot tiellä risteyksessä yksin harmaan tuulen alla

Huomiseen on vielä matkaa, tunnit eivät laske itseään
huomiseen on vielä matkaa, hetket eivät liiku vieläkään
huomiseen on vielä matkaa, valo ei vain tahdo mihinkään
huomiseen on vielä matkaa, sen koitto näyttää ydinaseen räjähdykseltä

2. Kappaleina

Jos kosken käteesi me räjähdämme molemmat
jos auon suutani se liekkiin leimahtaa
jos kuljet kanssani me eksymme varmasti
jos lausun nimesi se vieras nimi on

Niin kappaleina, sinä olet, niin kappaleina
niin kappaleina tässä maailmassa
niin kappaleina, minä olen, niin kappaleina
niin kappaleina tässä maailmassa

Kun tulet ylleni kuin leimuava lippumeri
kasvosi, vannon, toisiin jatkuvasti vaihtuvat
ilme vain pysyy kun suusi vääntyy auki
vertako lie tuo mitä valuu ylle maiseman

3. Taistele

Kulkee, kulkee
vesi kasvojemme yli kulkee
painuu, painuu
alle hukuttavan pinnan muistot
vaipuu, vaipuu
valo horisontin taakse vaipuu
koskee, koskee
vielä hetken kädet toisiaan
hehkuu, hehkuu
uni tuhotuista kaupungeista
virtaa, virtaa
uneen viimeiseen tää maa

Kun kaikki on viety taistele
kaikki on viety taistele
kaikki on viety taistele
kun kaikki on turhaa taistele
kun kaikki on liikaa taistele
kun kaikki on loppu, taistele

Nukkuu, nukkuu
toivo raunioiden alla nukkuu
itkee, itkee
joku lintukotiaan
taipuu, taipuu
oksat myrskytuulen alla taipuu
saapuu, saapuu
vuodenajat ajallaan
vyöryy, vyöryy
tuuli raivopäinen vuorten ylle
syttyy, syttyy
silmät jälleen palamaan

4. Auringon kultainen kaupunki

Auringon ympäri vaellamme
kuu meidän yllämme tanssii
Hämärän olennot oppainamme
neuvonantajat viekkaat

Kudomme valosta kuun
alastomuuden niin kirkkaan
Hitaina kierivät päivien pyörät
me virtaamme ajassa näin

Portilla yön
odottaa siellä
vieläkin siellä,
hän, joka minut omistaa

Ja joka kaupunki auringon on
kun sinä viivyt vielä siellä
ja joka päivä on ensimmäinen
kun unen sisässä havahdun uuteen

Alla muinaisen auringon
on veremme puhdasta kultaa
teiden pölyssä kultaiset naiset
laulunsa itkevät ääneen

Marssii virralle syntymäpuvussa
saatto hautajaisväen, ja aina
heille sydämen liha on ruokaa
vapaus tuoksua ihon huokaa

5. Kuoleman kulkumies

Nyt on yli-ihmisen loputon päivä
sen määrä on kattaa ikuisuus
ken kuulee kun kuuntelee, natisee
pian kosmoksen kudelmat liitoksistaan

On tulessa sieraimet hevosien
ja kylät, ne poltetaan maahan
on seipäissä hahmoja ihmisien
ja ovimies viittoo, tulkaahan

Kun me kaadumme tulette mukana te
jotka sormeakaan ette nostaneet
kun me kerroimme teille, on määränä tuho
ja kunnia, valta ja maailma uus

Ole julmempi muita, ole moraaliton
ole puhdas kuin parkittu nahka
ole kova ja kiiltävä kuin öinen taivas
ole pyhä kuin loputtomuus

Pian taivaalla hiiltyvät lintujen kolonnat,
pelloilla autuaat roihuaa sadot
sankarit sarojen välillä marssii
ja survaisee välistä pistimellään

6. Iäti

Yöllä herään toistuvasti säikähtäen ääniä
jotka huutaa nimeäni pimeyden sisästä
yöllä minä heittelehdin palavilla aalloilla
unessani katson kuinka miestä murhataan

Oletko tässä vai oletko siellä
lienetkö lihaa vai lienetkö mieli
oletko totta vai oletko unta
kartoittakaa

Mistä sinä laulaisit jos yksin jäisit maailmaan, palavaan

Kuka seinän takana itkee
kuka mitäkin ristiä kantaa
kuka minkäkin mäen harjalle
nähdäkseen kaukaisin ulapan aavat
nähdäkseen sammuvan auringon hehkun

Tuuli ulvoo, meri nousee kutsuun hurjaan vastaamaan

Oksat huitoo, rungot huojuu, juuret ratkee sijoiltaan
Silmä poimii maisemasta viivan miltei kadonneen
siitä piirtää kuva maailmasta hengen pimeyteen

Kirjassa jossain on salattu lause
sinetin seitsemän takana tiukan
jossain on kaiken näkevä peili
kartoittakaa

Mistä kuuluu ääni tuo mi käskee jatkamaan, syvempään

Kuka seinän takana itkee
Kuka mitäkin ristiä kantaa
kuka minkäkin mäen harjalle
nähdäkseen puutarhan viimeisen ruusun
kuullakseen haipuvan sävelen

7. Totenmann

Jälkeen päivän ihmeellisen
katson sinun kasvojasi
olet minulle maailma
olet minulle elämän vesi

Jälkeen päivän ihmeellisen
kuinka kauan se on kestänyt
olet minulle todistaja
olen sinulle todistaja

Minä kannan ruumistasi läpi tuhotun kaupungin
rikotulla ruumiillani läpi tuhotun kaupungin

Kaikki tämä meluun päättyy
ymmärrän vain hiljaisuuden
tunnustelen kasvojasi
oletko vielä elossa ja

Lopulta jää jäljelle vain
epähetki muutama ja
pian ohi kaikki tyynni
yössä huutaa lintu surkea

Linnut huutaa yllä kaiken, valo siivilöityy oksista
ja koko luomakunta hohtaa niinkuin ajan aamussa
kalpeat morsiusneidot kukkaloisto
käsivarsillaan
ja kaikki näyttää miltei viimeiseltä unelta

8. Manisola

Tulit niinkuin lupasitkin
vaikken luottanut
kauniimpi kuin uskoin olet
julmempi kuin koskaan ymmärsin

Kun lennät taivaita öin
silloin kun henki on alaston
kun leiskut pyhää hopeaa
sinä tunnet joka sielun
tahdot vaihtaa silmät kahteen mustaan timanttiin
viedä syvyyksiin
tahdot suistaa tieltä annetulta
pimeyksiin, syöveriin

Tahdot suistaa tieltä
joka eteen heitettiin
Tahdot viedä harhaan
missä totuus pisaroi

Enkelit kiveä on
päät niiden painuneet rukoukseen
on miekat käsissään kirkkaat
kirkkaat ja taitavat

9. Kättenpäällepanijat

Olet poissa ja minä en käsitä mitään
tämä maailma on vieras ja mykkä
Minä kaipaan luoksesi hiljaisuuteen
niinkuin sade kaipaa vettä
niinkuin tuuli kaipaa ilmaa,
peto yötä, sanat huulia
tiedät minusta liikaakin
tiedät minusta melkein kaiken
tiedät minusta
melkein liikaakin

Toivon että tiesi sinne
onnellinen aina on
toivon että muistat meitä
luoksesi kun pääse en
helppo luulla asioita
päätetyiksi ennalta
toivon että tiesi sinne
onnellinen aina on

Olet poissa ja minä en ole kukaan
nämä huoneet on mustat
täynnä jäätävää vettä
Murhe niin kuin aisti on
yli muiden aistien, se huutaa:
näihin juhliin kutsuttakoon
kaikki mikä kerran katoaa
tiedän sinusta liikaakin
tiedän sinusta melkein kaiken
tiedän sinusta melkein liikaakin

10. Linnunrata

Joka kevät tuntuu siltä, että vuodet pimenee
lehdet puissa hohkaa värein himmeämmin hiukan aina
joka päivä vähän ennen edellistään hupenee
kasvot rakkaitten on hieman kalpeammat kuin on muistoissa

Pian, sano minulle pian, että vielä on aikaa
pian, sano minulle, että tarina vasta alkaa

Taivaisiin, taakse kuun, ohi linnunratojen
korkeuksiin, ihmeisiin kuten kaipaus ihmisen
lentää yli taivaanpeiton ihmeellinen tumma lintu vapauteen

Joku lahjoo kohtalonsa maallisella kullalla,
joku kasaa hyveen vuorta, joka näkyy ylös taivaisiin
joku astuu askeleensa varovasti harkiten
joku tuhlaa rakkautensa rakastumisiin

Ja aina: pian, sano minulle pian, että vielä on aikaa
pian, sano minulle, että elämä vasta alkaa

Talvi on ja yö kuin lauluissa
rakastavaiset makaa lumessa
kuvittelee enkeleitä näkevänsä kylmyydessä
tuijottavat tähtitaivaan kaariholvin valoharsoon
käsi käteen pujotettu, kylki kylkeen kii

11. Laulu todellisuuden luonteesta

Myrsky tyynny ei, se on reunaton, ikuinen
ja sinne meidän kotimme ne piilee värjyen
täällä asutaan, juuret vuorien järkkyen
ja harva matka kantaa kohti levon satamaa

milloin kaipaat tyyntä poukamaa
jossa levoton raukeaa
silloin kaipaat kättä kantavaa
sanaa oikeaa, tuulta lempeää
silloin kaipaat tyyntä poukamaa
kun aamulla laulun muistat tiedät et oo täysin lohduton
yön mereltä kantaa ääni, kertoo kuinka jatkuu joka tie

Kaikkialla on valo kultainen, tunnet sen
ja niin on ollut aina, aina tulee olemaan
ulkopuolinen et oo kuitenkaan kokonaan
sen hehkun kun vain muistat tiedät olevasi viel

melko varma joka askel on
vaikka välillä onneton
usein vaikka hiukan voimaton
astut asemiin, aina teethän niin
melko varma joka askel on

© A. W. Yrjänä