1. Pyhiinvaeltaja

luinen tie joka ei ole täällä
sulalla sinua komennan
näkemieni naisten tanssi
vahvat vartalot noessa
tanssii kyrvänvartalolla
karhunluukalun nenässä
olemisensyntytöissä
hautaanpanohoielmissa
talon luisen tupasessa
pirtin lihaisen piossa
minä tulen yönä
sinä tiedät, minä tulen
voimani ei ole maasta
voimani ei ole verestä
odota minua, kutsu minua
luule minua ihmiseksi
katso minua sutena
kivimäessä, kuuta päin
ja jokien kultasuonet
talvessa kumartaa
ja äiti synnyttää kahareisin
vainajaa
mutta tämä lapsi ei ole kuollut
tämä lapsi ei ole sinun
se on hengen siittämä
ihmeellinen ja totta kuin uni
mikä ei ajassa muutu
siiton pidettävä kiinni
kiinni käsin käppyräisin
huulin punapurppuraisin
vanhan miehen läpi tiehen
eukon ikuisen polulle
siellä irvistää luukallot
reisiluiset rietastelee

2. Härjät

kuun taivaallinen astia
lumessa teutovat härjät
juhlamiehet
hakevat maasta jotain pudonnutta
sormet jauhossa, ilman tulosta
eikä ihmisellä ole mitä tehdä
maan suonista nousevat vedet
metsien henget vievät ne kuolleitten luo
emäkallio murenee hiljaa
elämänkehässään istuvat vapisten juo
kultaa purret airoissaan
hiuksista solmittu köysi
avaimenvartija
pitelee talossaan avaintaan
silmät ummessa, ilman tunnetta
eikä ihmisellä ole mitä tehdä
täällä on elämä kirjoissa sanottu
tehty tykö ja tukittu jokien vuo
salaisten oppien lietemailta
on etsiminen jos vapauttaa haluaa nuo
olen lähtenyt
enkä koskaan palaa

3. Aivosähköä

makaan hiekalla
nuotiotulen valossa
tähtien alla
ajattelen aikaa
... ja aivosähköä
nuotiotulen valossa
eräällä rannalla
muistan äänesi
muistan kaikki äänesi
ja on tuskallisen selvää
tämä on uni ja houre
nämä matkat ovat pitkät
pimeät yksinäisyydet kulkea
yölampun valossa
tutkin jonkun toisen itseä
sinun vittujesi hiljaiset luolat
liha uhmaa aikaa
... ja aivosähköä
nuotiotulen valosta
eräältä rannalta
juoksen helvetinkyytiä
pimeään turvaan pimeään

4. Katariinanpyörä

kädet aamulla
matkalla kohti ruumista
toisen lämmintä
toisen kaukaista kotia
ja kuulauluja
tähtilauluja
ihmislauluja hyviä
tyhjiä teitä puhaltaa
tuuli kantaa sanoja
toisen helliä toisen hyvyyden muistoa
ja mieslauluja
naislauluja
eläinlauluja hyviä
näin sidottuna pyörään
sen laidoilla eläinten radat
sen akselilla aurinko
puolilla hämärän pedot
oli kirja siinä sanottiin
ja iltaisin taloissa puhuttiin
että tästä on paha mennä enää
että tästä ei ihminen pääse
on jääminen tähän saa istua pölyyn
ajatella sanoin ajatella kuvin
jotka katsovat itseään
saa unohtaa mikä oli
tai voi katariinanpyörässä
sidottuna käsistä
aivan hitaasti kääntyä
päin hiljaisuuden ääniä

5. Todellisuuksien yleiset luokat I-IV

näin unta jossa ymmärsin
kunpa muistaisin
mutta tuuli pyörii, pyörii
pääsemättä mihinkään
pääsemättä, menemättä
jakamatta itseään
paikoissa joita ei pitänyt olla
herää rakastavaisia, levottomuus
tekevät mykkiä liikkeitä
syvällä, syvällä aamussa
tytöt suutelee
toisiaan joka paikkaan
käärme imee häntäänsä
ihmisen iho on nahkaa
lintujen korskea huuto
kynnet iskussaan metalli
yön keskellä villit silmät
tuulentekijän siivet
kuolleidenkirja kainalossa
nainen istuu junassa
katsoo tyhjin silmin ulos
puristaa käsin häpyään
näin unta jossa ymmärsin
kunpa muistaisin
mutta tuuli pyörii, pyörii
pääsemättä mihinkään
pääsemättä menemättä
jakamatta itseään

6. Tähteinvälinen

eläimet puhuvat täällä
aivan lähellä unta
lähellä yön mustaa
täältä eivät muistot pakene
avoimen portin pielessä
seisoo tuntematon olento
ihmisenmuotoinen, voimakas
luista tehty ja hymyilee
sinut on kutsuttu todistamaan
unohtamaan muistojen voima
laskeutumaan kuiluun
ja tuomaan sieltä
sieluntäysi elävää tulta
mutta minä haluan tietää
mitä sanojen takana on
tämän huoneen seinien takana
syvällä lumessa, kivessä, jäässä
otan varusteeni ja käyn
minun kirjani ja minun lihani
eivät osaa luovuttaa
tämän kylmyyden edessä
kuuntele tähteinvälistä laulua
että kuinka minä sinua rakastan
kuuntele tarkoin onko se totta
tässä ei ole pehmeää
kuin pinnalla, sen alla
leviää tukeva teräsjää
minä toivon, niin tahdon
minun tahtoni on heikko
käy köyteni mitta vähiin
kun putoan ja olen hetken
onnellinen ja tyhjä
pitää siis lähteä kodistaan
päin ihmisen kasvojen rajoja
pitää siis pakolla todistaa
että kivi ei pala tulessa
sanojen takana, musiikin reunalla
viipyvät vieraiden äänet
outojen kasvien voimalla
ei pääse tästä eteenpäin
mutta tässä lähteminen
on vasta edessä, vain lupaus
ja lumi joka peittää ruumiit
on unessa naisen naurua
siis kuuntele tähteinvälistä laulua
että kuinka minä sinua rakastan
kuuntele tarkoin onko se totta

7. Manalainen

talviveden alla
on hyvä palella
ja vielä kun olin elossa
luulin olevani oikeassa
luulin tuntevani pelon
ja maistaneeni verta
mutta kylmissäni parun
keskeneräinen jumala
suhteellinen aika
kestää liian kauan
kyllästynyt raakuuksiin
koska ne ovat tosia
luulin tuntevani pelon
ja maistaneeni verta
mutta kylmissäni parun
keskeneräinen jumala
manalainen
ne tulevat luisina rankoina
ovien suissa istumaan
ne tulevat laulaen äänellä
yhdeksän kuolemantaudin
armon asunnoilla
verivainioilla
katso minuun kun puhun
katso kuinka vapisen
ei ole tietä sisälle
ei tapaa tulla ulos
mutta on kaivo ja vesi
yllämme alttarivaatteet
manalainen
talviveden alla
on hyvä palella

8. Ainomieli

ei vallankumouksesi hedelmät
pitele käsistäsi enää tiukasti
esineet liikkuu kun ei katsele
nauruun vääntyy manan suu
alhaalla holvissa henget rukoilee
kuunnellen viestejä niin syvältä ja kaukaa
vielä saatan sinuun katsoa
kahden maailman rajalla missä joki seisoo
älä sano ei, älä puhu
älä mene, vielä hengitä
ja viimeiseen asti pidä sanasi
pidä kivi jota kannat
mene huoneeseen, jossa he lepäävät
kukkien, älä sulje silmiäsi pimeyteen
(sanokaa minun puhuneen)
minä laulan tähän kauneuden
suhteeksi tyhjyyksien välille
minä taivuttelen kädet rinnallesi
planeettojen alla liikkuu yö
leikkaan hiuksesi ja kyntesi
valvon yöni suojellen oveasi heiltä
ilmeet taiteltuina samettiin
uivat aikakaudet mutaiseen virtaan

9. Kaksi jokea

kun kaksi jokea vierekkäin
virtaa eri suuntiin
toinen pohjoiseen
toinen etelään
siinä on vedet kylvettää
kahta tietä menevät
toiseen syntyneet
toiseen kuolleet
niin kirjoitettu
sanottu äänellä on
puheella puhuttu
annettu tietää

10. Timanttirumpu

venehellä vaskisella
kuutilla kuparisella
alisihin taivosihin
ylisihin maaemihin

11. Marian ilmestys

puen valkeaan
käyn polvilleni
hengitän valoa
hengitän tulta
rauhattomuuden merenä
aaltoat joka suuntaan
päättyykö hiljaisuutesi nyt
vaeltaako henki tänne
rukoilen sinua Maria
anna minulle elämä
"matkien huutoja, ruumiita käsiä
miehiä, naisia, nyrkki päin pläsiä
himonsa kalvamat satuinnaissieluin
imevät toisiaan limaisin nieluin
röhkien ilosta kehässä puiden
perkeleet tulevat ilmassa uiden
katsovat ihmisen mielessä likaa
nauravat irvien valmistusvikaa
tuottavat koneineen kulttuuriöitä
töitä ja orjiksi loiseliöitä
sinun on saastainen juomasi juominen
auringonvaloa maahasi tuominen"
tulisin kirjaimin
tulisin äänin syvin
yön sylissä vaeltaisin
pimeän veden ääreen
puhutaan paikasta missä
jokainen uni käy toteen
puhutaan pitkästä taipaleesta
taivaanvahvuuden reunalle

12. Yö ei ole pimeä päivä

päivänkierto
elonolo
minä istun maassa
sinä istut maassa
yönsade
kuunkumotus
toistemme kimppuun
raivoten lihoin
nauravin pedoin
luuhampain, luin
kynsien veriin
toistemme kimppuun
minä hengitän sinua neljästi
tanssin niin että jalat pettää
sinä huudat neljästi kuunvaloa
tanssit niin että jalat pettää
valkoisin kasvoin, mustin käsin
punaisin silmin, keltajaloin
maataan maata, pimeää vuorta
otetaan siltä sen salaisuus
sinä olet yötä
minä olen vettä
me virtaamme pois
me virtaamme täällä
Aurinkolauluja, kuulauluja, vihalauluja, voimalauluja,
naislauluja, mieslauluja, raivoja, iloja, puukiviä.

© A. W. Yrjänä