1. Elementa

I – Mitä Tuuli Huokaa

Ja mitä on vapaus
Missä tulee raja vastaan
Raakalainen herrasmiehestä
Lynkkausjoukon jäsen, hiljainen
Nyt alas vuorelta
Astelee alkemisti
Prinssi Niilin rantamilta
Mukanansa taulut lain

Arkkienkeliä viisi
Katsoo näitä taivaistaan
Ihmisessä luojaansa
Ja aatoksensa lausahtaa
Uriel tahtoo kauneuden
Mikael tahtoo totuuden
Rafael tahtoo rakkauden
Gabriel tahtoo nöyryyden

Ja näistä Aamutähti yksin tahtoi vapauden
Paikan jossa sanoa voi ”ehkä tahdo en”
Planeetan ja piirin maisen jossa kaikki koetellaan
Mittansa mukaan
Ja näistä Aamutähti yksin otti vapauden
Paikan jossa sanota ei että palvelen
Vähempää kuin hyvää alla taivaanvahvuuden
Määränsä mukaan

Ota pois tämä minulta
Ihmisruumiin astia
Ota pois tämä astia
Raskas kalkki, palava

Veteen syvään älä vaivu
Tuleen leimahda
Jalat polje maata vasten
Ilmaan katoa

II – Tuli, Ilma, Vesi, Maa

Näyttämö on tässä
Se ei meitä peljästy
Näyttämö on tässä
Se ei tahtoamme säiky
Näyttämö on tässä
Se ei meitä peljästy
Näyttämö on tässä
Se ei itkustamme särjy

2. Paratiisin Eeva

Kahdeksas päivä, paratiisi
Maailma on valmis ja uusi
Minä kokeilen siipiäni
Kuulaan aamun kajossa
Tumma hahmo vieras
Jonka kantaakseni täällä sain
On vahva, ihmeellinen
Täynnä uusia aisteja

Olen vanhin luojan luoma
Ensimmäinen katselija
Reunalta valtaistuimen
Tulen näihin syvyyksiin
Pyhään lehtoon laskeudun
Ja näen järkyttyen sinut
Uuden lajin ihmistä
Joka kuolevainen on

Paratiisin Eeva
Minä luovun vallasta
Paratiisin Eeva
Polvilleni lankean

Iltapäivän viileydessä
Humallun kauneudesta
Teen sen käärmeen hahmossa
Oletko jo, kuningatar
Tiedon puusta hedelmiä
Maistaa saanut, ihania
Korvaas tohdin kuiskata

Ja yksin tämän vuoksi
Minut kuiluun heitettiin
Sieltä katson olevaista
Kaipaan sua ja kaipaan

3. Puolikas hyvää

Minä tahdon oppia rakastamaan
Tahdon oppia vieraan maan
Sen joka sisälläsi aukeaa
Miten näet, miltä kuulostaa
Mitä ihollasi kertoo
Tuuli, joka meitä riepottelee

Ihminen, vain pelkkä ihminen
Ei kukaan oo vaan kantaa
Mukanansa perintöä aikain

Puolet hyvää pahaa toinen puoli
Kantaaksemme täällä annettiin
Sutta joka ruokkii suden sisällensä
Ennen pitkää kasvattaa
Raskasta on tehdä oikein
Viedä hulluudeltaan
Valtakunnan avainta ja kultavaltikkaa

Vuoteemme suuri avaruus
Vartijat kiertoradoillaan
Ja paholaiset, jotka joskus astuu esiin
Sinun tekosi väliin satuttaa
Omat sanani minut sekoittaa
On peili syvänmusta pantu meidän väliin

Sielujen, kaivo sielujen
Se syvä on ja syvemmäksi
Joka päivä uusi vaipuu
Vaara uus, aina vaara uus
On itsellensä ihmislapsi
Joka liikaa tahtoo tietää

4. Konx om pax

Vielä äsken luulin
Ihminen on jalo
Riittävän kun turvan
Ympärilleen saa
Vaan se huutaa sotaa
Äärimmäistä julmuutta
Eikä luomakuntaan tuo
Aavistusta rauhasta

Rämmin järjen soilla
Jättömailla viisauden
Jospa kerran sokeuteni
Tunnistamaan opin
Se suojelua vailla
Ojentaisi sydämeni
Jokaiselle joka
Sydänverta janoaa

Korkeissa lasitaloissaan
Vallasherrat nyökkien pohtii
Välttämättömyyttä joka
Kaunista kättä ohjaa hyvään
Me juoksemme pakoon täältä
Rakkaani hetkeksi katsomaan jää
Nyt suolapatsaana aavikon laidalla
Hahmonsa hauras savuaa

Haluan vain kirjoittaa
Kasvaa rakkaan rinnalla
Tehdä työni hyvin
Virheistäni oppia
Nyt lasken päiviä
Ja mittaan öitä sillä
Kuinka opin ymmärtämään
Vihan sävyjä

Kaikki hyvin, lapset
Isä lähtee sotaan
Palvelemaan konetta
Joka kaiken tieltään niittää
Valta vallan kaataa
Heikot toistaan syö
Hännystelijöiden heimo
Kunniaansa kohoaa

Iltapäivä, pitelemme
Toisiamme käsistä
Mitään sanomatta
Sanat palaneet on loppuun
Taivaan korkeudessa
Kiertelevät naakat mustina
Raunioista löytävät
Ne meidän tuhkamme

5. Verenpuna

Kokemukset muistoksi kuivuu
Me kuljemme terää kapeaa
Salaisuutta kaikki tyynni
Niin meille täällä sanotaan

Kauneus, viilto kullankarvas
Hellii meitä, kiduttaa
Ääni, miltei kuulumaton
Näin se hiljaa laulaa:

Tanssi minun tyttöni, tanssi
Tanssi luojan olkapäillä
Aurinkojen laaksoissa
Ja vuorilla ikuisten lumien
Tanssi minun rakkaani, tanssi
Minä juhlin kauneuttasi
Metsien hämärin uumenissa
Tasangoilla surujen

Veri, joka suonissamme
Takaa virtaa aikakausien
Toivo, joskus petollinen
Meitä kiusaa, kannustaa

Monet ovat harhakuvat
Joilla ruokin itseäni
Eikä selvää liki mikään
Alla vaa’an Fortunan
Mutta yhden tiedän, tahdon
Sisälläni se on kuten
Metsän alla juuriverkko
Kultasuoni vuorenkupeen

Me kuljemme terää kapeaa

6. Sulaneet muovisotilaat

Jos minut jättäisit
Jälkeesi huojuisin kuin puu
Jos minut jättäisit
Suuntaasi kuin kompassi
Sydämeni hakisi
Jos minut jättäisit
Heikkouteni takia

Siellä ne seisovat säteiden viimeisten
Hehkussa hiekalle varjonsa heittäneet
Muovisotilaat
Siellä ne seisovat
Paikoilleen hyytyneet, kaikkensa antaneet
Muovisotilaat, sulaneet

Ei kaksi haurasta
Yhdessä tee vahvaa
Ei kaksi väkevää
Yhdessä tee viisasta

7. Neljäkymmentä päivää

Nyt matkaan erämaahan
Tutkimaan ja arvioimaan
Mikä olen miehiäni
Vaiko ihminen ollenkaan
Kolmannen päivän iltana
Saapuu kiusaaja kiusaamaan
Hän lupaa istuimen kultaisen
Sydämet minun hallita

Ole sinä minun hautani
Minä sinun koetinkivesi
Ole sinä minun houkkani
Minä sinun perillisesi

Teidän ja onnenne väliin
Se laitettiin
Portti kivinen, miekka palava
Järjen ja sydämen
Toisistaan irralleen
Viiltää laki armoton
Hedelmät vihan ja hedelmät
Rakkauden samasta puusta ne silti on

Hiekasta puristetut
Kyyneleet on karvaita
Hiekasta unelmoidut
Linnat kovin hauraita
Aavikon laitamille
Jos vain joku uskaltaa
Mielitautinen ja sairas
Kangastusten kantaja
Minä lahjoitan sinulle
Tämän maanpiirin hallita
Kun vain kerran katsot minuun
Annat suuta, kumarrat

Ole sinä minun poikani
Minä sinun isäsi
Ole sinä minun haukkani
Minä sinun todistajasi

8. Alkemisti

”Intellectus corpus meum
Reliquit et eo pro
Ardens furor Saurnum cum
Custodet exitum tuum”

I – Solve & Coagula

Tyhjin kaikista on loukko
Jossa luulee tietävänsä
Kaiken minkä tarvitseekin
Enemmän kuin riittävästi
Silti ovelasti mieli
Väittää rohdon löytäneensä
Joka vaivaan piirin maan
Ja avaruuden houreisiin
Mitä ennen nauroi lapset
Sukupolvi sitten siinneet
Nyt se nähdään ikuisena
Perustana totuuden

Ei se joogaa oo oikeaa
Ellei sielusi järkyty
Ei se tiedettä, fysiikkaa
Ellei mielesi yli läiky

Unitemppelissä valvoo
Rakentajain perilliset
Piirtää taikaympyröitä
Hiekkaan veren väriseen
Unitemppelissä jonka
Sarkofagi sinut nielee
Soittaa korvillesi
Lopullisen sävelen

Ei se kabbalaa oo oikeaa
Ellei polkusi reitti muutu
Ei se noituutta oo, magiaa
Ellei silmäsi kirkastu

II – Exit Ratio

Järki jättää maisen kehon!

”Paskalatinaa”, hän sanoo
Siemaa viinisuullisen
Hämärässä tavernan
Mua mittaa mulkosilmillään

”Minkäs teet ei verkkotieto
Korvaa aitoo sivistystä”,
Mutisen ja nostan pöytään
Kauppatavaran

Se keitetty on piispan kieli
Harmattanin aikaan saatu
Käärittynä silkkiliinaan
Jossa paavin kusta on

”Se nähdään, tulet mukanani
Kultaa tääll’ ei vaihda kukaan
Huijareita ymmärrän
Kun löydän, tapan sellaisen”

© A. W. Yrjänä